Minun elämäni romahti täysin 18 vuotta sitten kuopuksen synnyttämisessä. Oli paljon komplikaatioita, sisäisiä ja ulkoisia verenvuotoja. Viimeisessä hätäleikkauksessa heräsin kesken leikkauksen. Se kipu mikä oli, on seurannut minua nämä vuodet. Ja kipua on todella ollutkin, henkistä ja fyysistä, liikaa yhdelle ihmiselle. Sanotaan että kipuun ei totu koskaan mutta kipuelämään tottuu ajallaan.
Olen myös sairastanut masennusta, maniaa ja psykoosia ollut. Oireeton nyt 10 vuotta. Masennuskaudet kyllä osaavat aina yllättää. Mutta tiedän että se vielä helpottaa.
Sain kyllä ensiluokkaista hoitoa ammattilaisilta, se on auttanut jaksamaan. Nyt kun sain töitä juttupenkeissä niin olen hyvin onnellinen. Minusta sittenkin on hyötyä muille ihmisille, sain kaiken kokemani käännettyä voimavaraksi. Koulutus oli todella hyvä, sain uuden elämäntavan tästä työstä. ”Jokaisella on mahdollisuus, jokaisella on tulevaisuus”.